"Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen."

 

-  Matt.  28:19

"Porque de tal manera amó Dios al mundo, que ha dado á su Hijo unigénito, para que todo aquel que en Él cree, no se pierda, mas tenga vida eterna."

- San Juan 3:16

 

Kirje 15.12.2007

Kirje 12.11.2007

Kirje 9.10.2007

 

Sopaset aloitussivu

 

Sopaset.net

 

Palaa aloitussivulle

 


 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Palaa aloitussivulle

 

 


Sopasten lähetyskirje 9.10.2007

 "Hyvät lähetyskumppanit!

 Nahkeankuumat terveiset täältä Fuengirolasta. Istun tässä auringon lämmittämässä olohuoneessa kirjoittamassa teille tervehdystä. On nyt runsaat kuusi viikkoa siitä, kun saavuimme tänne, ja ajattelen, ettei elämässämme (ni) ole toista samanlaista ajanjaksoa, jossa olisi lyhyessä ajassa tapahtunut niin paljon. Mutta kiitollisuus Jumalaa kohtaan täyttää sydämen, kun huomaa Hänen johdatuksensa kädenjäljen useassa asiassa.

 Meidän elämämme on täällä alkuhässäköiden jälkeen vakiintunut arkisiin uomiinsa. Me lähdemme Kirsin kanssa kahdeksalta aamulla autolla kohti Malagassa sijaitsevaa kielikoulua. Erityinen paikka, oikea kielten ja kulttuurin sekoitus. meidän luokassamme on 40 oppilasta kolmestatoista eri maasta. Opettajamme, professori Maria Linde, on todella taitava pitämään tunneilla sellaista vauhtia, että porukka ei rupea touhuamaan omiaan.

 Kielikouluun pyrkiminen oli omanlaisensa tapahtuma sekin. Yritin nettisivuilta saada tietoa, mutta siellä olevat päivämäärät eivät pitäneet ollenkaan paikkaansa. Soittamalla muutamaan kertaan selvisi sitten tasokoepäivä, ja ei muuta kuin kokeisiin. Kyseisen päivän aamuna jonotimme ensin tunnin yhdelle ovelle, kunnes meille sanottiin, ettei enää tarvitsekaan jonottaa. Seuraavaksi menimme tasokokeeseen, jonka suoritettuamme jonotus jatkui. Tällä kertaa jonotimme tuloksia. Me saimme tulokset ja tiedon tasoryhmästä viimeisten joukossa noin kello puoli viisi, joten jonotusaikaa kertyi sille päivälle liki kuusi tuntia. Mutta niinhän sitä sanotaan, että hyvää kannattaa odottaa..., ja kielikoulu on osoittautunut paikaksi, jonne menee mielellään.

 Autoasiakin ratkesi sitten lopulta täällä yllättävän mutkattomasti.

Vuokrasimme ensihätään itsellemme käyttöön Fordin pikkubussin, jolla ajelimme syyskuun loppuun. Lähetti Pertti Salmenilla oli sitten tarpeettomana kymmenen vuotta vanha farmarimersu, joka istui meidän tarpeisiimme niin hyvin, että lunastimme sen itsellemme. Uudempaa autoa tänne ei juuri kannata laittaa, kun autoilukulttuuri on sellaista, että lähes joka autossa on jonkinlainen golpo, kuhmu.

 Lasten elämä näyttää menevän ihan mukavasti eteenpäin, niin kuin se yleensä lapsiperheissä menee (Sattuu ja tapahtuu). Jouni on ottanut lukion hyvinkin tosissaan, ja viihtyy(?) hyvin kirjojen kanssa kotona. Hän on löytänyt harrastuksekseen miekkailun paikallisessa kansalaisopistossa.

Erityinen ilonaihe on se, että Jounin on kiinnostunut espanjan kielestä, käymme päivittäin keskusteluja em. kielen sanoista ja kieliopista.

 Johanna on lapsistamme se, joka näyttää löytävän ympärilleen paikassa kuin paikassa varsin suuren ystäväpiirin. Onhan se lahja sekin, luoda ja ylläpitää sosiaalisia suhteita. Hänellä on kavereita paljon, ja heidän kanssaan vietetään paljon aikaa. Johanna on mukana gospel-lauluryhmässä ja yhtenä vastuuhenkilönä järjestämässä Turistikirkon nuorteniltoja. Hyvä on huokaista Herran puoleen suomalaisten lasten ja nuorten puolesta täällä.

Kuukausi sitten täällä tapahtunut Johannan luokalla olleen tytön itsemurha puhuttelee edelleen koko suomalaista yhteisöä täällä. Rukoilemme täällä sitä, että Jumala kääntäisi tapahtuneen palvelemaan hänen suunnitelmiaan ihmisten uskoon tulemiseksi.

 Pauli on edelleen meidän pikku poikamme, vaikka onkin kasvanut jonkin verran pituutta.  Nuori mies, joka suhtautuu elämään käytännöllisen harkitsevasti. Kiitollisuudella iloitsen tämän pienen pojan uskosta Jumalaan. Kun pääsimme ensimmäisen kerran kokoukseen täällä, totesi Pauli kotiin palattuamme: "On se hyvä, että pääsee kokoukseen ja kuulee Jumalasta. On sitten sen jälkeen paljon helpompi uskoa ja mielikin on rauhallisempi." Siinäpä sitä saarnaa meille vanhemmille seurakunnan yhteisten kokoontumisten merkityksestä.

 Työkuvioista sen verran, että niitäkin on siunaantunut tähän vaiheeseen vähintäänkin riittävästi. Itse asiassa, näky siitä mitä olen tullut tänne tekemään on yllättävänkin hyvin toteutunut. Kielenopiskelu vie n. puolet työajasta tässä vaiheessa ja loput olen sitten manoksen toiminnassa mukana. Minulla on osaltani vastuuta Manoksen maanatai-illoista ja keskiviikkona järjestettävästä raamattukoulusta.

 Perjantaisin järjestetään sitten kansainvälinen evankelioimisilta Fuengirolan keskustassa. Tämä on uusi asia, ja olemme tästä hyvin innostuneita, koska koemme Jumalan avanneen meille tämän oven evankeliumin levittämiseksi. Päätimme siis kuukausi sitten lähteä liikkeelle ja mennä kadulle evankelioimaan ihmisiä. Ajattelimme myös, että olisi hyvä, että kutsuisimme ihmisiä johonkin tilaisuuteen. Kun päätimme aloituspäivästä ajattelimme luonnollisesti, että kutsuisimme ihmisiä tulemaan Manokselle.

Jumalalla oli  kuitenkin toiset suunnitelmat. saimme nimittäin kuulla nigerialaisesta veljestä, Davidista, joka oli kaksi kuukausi aikaisemmin avannut kristillisen kirjakaupan Fuengirolaan. Veljellä oli siellä kirjakaupassa takahuone, jossa hän toivoi pidettävän kokouksia ihmisten evankelioimiseksi. Kun kävimme Davidia tapaamassa ensimmäisen kerran, tapasimme Herralle antautuneen uskovaisen, joka oli rohkeasti laittanut elämänsä ja omaisuutensa likoon toteuttaakseen Jumalalta saamaansa näkyä.

 Asiat kehittyivät siitä eteenpäin niin, että tätä kirjoittaessani olemme pitäneet kaupan takahuoneessa kolme tilaisuutta.  Erityisen innostuneita olemme siitä, meillä on kontakti muutaman senegalilaisen miehen kanssa.

Rukoilkaa heidän puolestaan, erityisesti Maxin ja Alexin, että Jumala saisi pelastaa. Ensi perjantaina on jälleen seuraava tilaisuus siellä kymmeneltä illalla paikallista aikaa. Tulkaa rukouksin mukaan.

 Yksi rukousaihe on myös Alfakurssi, jota Kirsi-Marja on aloittamassa suomalaisten keskuudessa. ensimmäinen kokoontuminen on torstaina 18.10.

Osallistujia kurssille voimia ja viisautta pyydetään.

 Raamattu (avaapa se Efesolaiskirjeen neljännestä luvusta) opettaa meitä siitä, kuinka Jumala on asettanut uskovaiset Kristuksen ruumiiseen, jokaisen omalle paikalleen. Me olemme täällä, te siellä vähän pohjoisempana, mutta kaikessa tässä on olennaista ykseys kuten Paavali opettaa:  

"Yksi Jumala, yksi Herra, yksi Henki, yksi ruumis. Yksi on Jumala, kaikkien Isä. Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa, ja on kaikessa.

(Ef 4:1-6) Kukin meistä on saanut oman armolahjansa (4:7), tämän kokonaisuuden, ykseyden rakentamiseksi. Uskon niin, että meidätkin tässä lähetystyössä on kutsuttu elämään todeksi ykseys, joka tänäkin päivänä on totta Jumalan valtakunnassa. Siksi meidän tulee aktiivisesti pyrkiä siihen (j.3), ja toimia kaikissa, mutta erityisesti seurakunnan sisäisissä ihmissuhteissa pyrkiä toimimaan niin, että lähimmäisemme rakentuisi, ei haavoittuisi (j.2). Kun veljesyhteys rakentuu, tulee ihmisten kautta esille myös ykseys, joka todellisuus jumalan valtakunnassa. Siinä on myös meidän voimamme, kun keskinäisen yhteyden kautta koemme sen, että Jumala on meidän kanssamme. Uskon henkilökohtaisesti siihen, että uskovien keskinäisestä yhteydestä (jopa ykseydestä) nouseva esirukous on se todellisuus, jota taivas kunnioittaa ja meille vastataan ja me saamme nähdä rukousvastauksia myös seurakuntiemme elämässä. 

Näihin esirukouksiin sulkeutuen, niistä kiittäen, kanssanne Jumalan vainiolla

 Jaakko, Kirsi-Marja, Jouni, Johanna ja Pauli"

  

 

 

 

 

 

 

 

 

 

                        

 

Sopasten osoite:

Kirsi-Marja, Jaakko, Jouni, Johanna ja Pauli Sopanen

EDIFICIO LAS PERGOLAS, PORTAL 5, 2 B

C/O RIO GUADRALHORCE,

S/N FUENGIROLA (MALAGA) SPAIN

Sähköposti:

kirsikka(at)sopaset.net

jaakko(at)sopaset.net

 

SKYPE: jaakkotapiosopanen1