23.11.2014  |  Aloitussivu   |  Viikko-ohjelma  |  Mihin uskomme?  |  Ajankohtaista  |  Kuvagalleria  | Kuuntele saarnoja Yhteystiedot
 

 

 

"Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeetain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta."

-  Heb. 1:1-2

 

 

 


 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Palaa aloitussivulle

 


Raamattu on luotettava Jumalan Sana

Raamattu - Jumalan ilmoitus ihmiskunnalle

Valtter Luoto
 

Raamattu ei ole vain yksi kirja kirjojen joukossa. Raamatun arvo ei ole vain siinä, että se sisältää arvokasta asiaa ja että se on hyvin vanha. Raamatun merkitys ei ole vain siinä, että se on maailman levinnein ja eniten eri kielille käännetty kirja. Raamatun ainutlaatuinen merkitys on siinä, että se on Jumalan sana. Se on elävän Jumalan elävä Sana. Jumala on aina saattanut oman voimansa ja oman tahtonsa tapahtumaan Sanansa välityksellä. Hän toimii samoin edelleen.

 Jumalan Sana on uutta luova voima

Jumalan Sanan luova voima tulee mahtavasti esille Raamatun alussa: "Ja Jumala sanoi: 'Tulkoon valkeus.' Ja valkeus tuli" (1 Moos. 1:3). Tässä yhteydessä käytetyssä heprean sanoa -verbissä on käskemisen vivahde. Kaiken on toteltava Jumalan sanaa.

Tähän Jumalan Sanaan on aina yhdistynyt Jumalan Henki. "Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä" (1 Moos. 1:2). Ps. 33:6-11 kerrotaan Jumalan Sanan luovasta voimasta. Siinä yhteydessä todetaan: "Herran neuvo pysyy iankaikkisesti, hänen sydämensä aivoitukset suvusta sukuun."

Näin on nytkin. Jumala on pysynyt muuttumattomana ja myös Hänen Sanansa on sama. Se on uutta luova Sana, joka sisältää jumalallisen käskijän arvovallan kaiken muun ylitse. Siinä on edelleen mukana Jumalan Pyhä Henki. Ihmisen tehtävänä ei siis ole tehdä Sana eläväksi. Elävä Sana tekee ihmisen eläväksi, koska siinä on eläväksi tekevä Jumalan Henki. Tämä Sana on aina uutta luova, mutta se pysyy iankaikkisesti. (Tästä ajatuksesta nousee "Raamattu 88" teemavuoden julisteen tunnus: "Uutinen polvesta polveen".)  

Jumalan Sana on parantava voima

Jumalan Sana on aina ollut myös parantava, korjaava Sana. Sen luova vaikutus tulee esille siinä, että sen välityksellä Jumala korjaa sitä omaa työtään, mikä on turmeltunut.

"Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta" (Ps. 107:20). Tässä parantaminen tarkoittaa ihmisen kaikin puolista eheyttämistä. Asia tulee hyvin selvästi esille Jumalan sanasta Israelille: "Mutta palvelijani sanan minä toteutan ja saatan täyttymään sanansaattajani neuvon. Minä olen se, joka Jerusalemille sanon: 'Sinussa asuttakoon!' ja Juudan kaupungeille: 'Teidät rakennettakoon!' Sen rauniot minä kohotan" (Jes. 43:26).

Sadanpäämies sanoi Jeesukselle pyydettyään Häneltä apua sairaan palvelijansa parantamiseksi: "Sano ainoastaan sana, niin minun palvelijani paranee" (Matt. 8:8). "Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija" (Hebr. 4:12). Samalla tavalla Jumala Sanansa välityksellä edelleen saattaa ennalleen ihmisen, jonka elämän synti on raunioittanut.  

Raamattu on jumalallinen ja inhimillinen

Jumala on iankaikkinen, muuttumaton Jumala. Siispä myös Hänen Sanansa on iankaikkinen ja muuttumaton.

Tuli aika, jolloin Jumala halusi saattaa oman tahtonsa ja suunnitelmansa julki ihmisille antamalla oman, iankaikkisen Sanansa saada inhimillisen muodon, tulla ihmisen kielelle, kirjoitettuna ilmoituksena. "Mutta hänen, joka voi teitä vahvistaa minun evankeliumini ja Jeesuksen Kristuksen saarnan mukaan, sen ilmoitetun salaisuuden mukaan, jonka kautta ikuisten aikojen on ollut ilmoittamatta, mutta joka nyt on julkisaatettu ja profeetallisten kirjoitusten kautta iankaikkisen Jumalan käskystä tiettäväksi tehty kaikille kansoille uskon kuuliaisuuden aikaansaamiseksi." (Room. 16:25,26). "…tehden meille tiettäväksi tahtonsa salaisuuden, että hän, päätöksensä mukaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä..." (Ef. 1:9).

Jumala puhuu meille antamansa Sanan, ilmoituksen välityksellä. Tämä Sana on Raamattu. Jumalan ilmoitus omasta tahdostaan ihmisen pelastumiseksi on täydellinen Raamatussa. Siihen ei tarvitse enää lisätä mitään. Siksi kristitty ei tarvitse Raamatun rinnalle mitään toista ilmoitusta, kuten monilla uskonnoilla on (esim. Mormonin kirja).

Jumalan ei tarvitse myöskään täydentää ilmoitustaan omasta pelastussuunnitelmastaan Pyhän Hengen kautta annettavilla ilmoituksilla. Jumala puhuu kyllä Pyhän Hengen armolahjoina toimivan profetian lahjan kautta, mutta tällainen ilmoitus ei tuo mitään lisää Jumalan sanaan. Päinvastoin kaikki Hengen sanomat on koeteltava Raamatun sanalla. Jumalan Sana on siis tässäkin mielessä täydellinen ja riittävä.

Raamattu Jumalan ilmoituksena on jumalallinen siinä, että samalla kun se on ilmoituksena riittävä ja täydellinen, se on kaikille ihmisille kaikkina aikoina sopiva ja ajankohtainen. Sitä ei ole tarvinnut kirjoittaa uudelleen eri kulttuureita ja eri aikakausia varten. Vain Jumalan elävä Sana voi toimia näin. Kaikki inhimillisen viisauden tuottamat sanat joudutaan muokkaamaan uusiksi ja soveltamaan erilaisiin olosuhteisiin, jotta ne olisivat ajankohtaisia ja toteutettavia. Tässä tulee esille Jumalan Sanan, Raamatun, iankaikkinen totuus. Se puhuu koko ihmiskunnalle, kaikkina aikoina, kaikissa kulttuureissa, aina ajankohtaista ja muuttumatonta Jumalan ilmoitusta.

Jotta ihminen voi ymmärtää Jumalan puheen, on Sana annettu meille ihmisen kielellä. Raamattu on tietyssä historiallisessa tilanteessa ihmisten välityksellä annettu Jumalan ilmoitus. Historiallinen tilanne ja välikappaleina toimineiden ihmisten persoonallisuus näkyvät tekstissä. Tässä tulee esille Raamatun Sanan historiallinen totuus, sen inhimillisyys. Jumala innoitti Raamatun kirjoittajina olleita henkilöitä Pyhän Henkensä kautta, mutta ei tehnyt heistä automaattisesti toimia sanelukoneita. Kukin kirjoittaja käytti omaa kieltään ja oman aikansa sanontoja. Näin täydellinen ja jumalallinen pukeutui inhimilliseen asuun. Tämä ei vähennä Raamatun jumalisuutta ja luotettavuutta. Se tuo Sanan meille ymmärrettäväksi. Se, että Luukas kirjoittaa paljon parempaa kreikkaa kuin kansanmies Johannes, jonka kreikka oli kovin yksinkertaista ja puutteellista, ei vähennä Raamatun täydellisyyttä ja luotettavuutta, vaan palvelee Jumalan ilmoituksen päämäärää. Tämä on tärkeä ymmärtää, jotta käsittäisimme oikein, missä on Raamatun täydellisyyden salaisuus.

Asiaa auttaa ymmärtämään vielä Jeesuksen persoona. Raamattu nimittää Jeesusta Sanaksi (logos). Tämä näkyvä Sana on Jumala, mutta tuli ihmiseksi täyttääkseen tehtävänsä. "...hänen Pojastansa - joka lihan puolesta on syntynyt Daavidin siemenestä ja pyhyyden hengen puolesta kuolleistanousemisen kautta asetettu Jumalan Pojaksi voimassa" (Room. 1:3,4).

Jeesus oli ihmiseksi syntyneenä Daavidin jälkeläinen. Kun Jeesus, Jumalan Poika, tuli ihmiseksi, ei ollut kysymys Jumalan luonnon muuttumisesta ihmisluonnoksi eikä myöskään ihmisluonnon muuttumisesta jumalalliseksi. Oli ja on kysymys jumalallisen ja inhimillisen luonnon salatusta yhteydestä, missä kumpikin säilyttää oman luonteensa Jeesuksen Kristuksen henkilössä.

Inkarnaatiossa Jumalan ikuinen ja ainosyntyinen Poika tulee ihmiseksi tähän aikaan. Hän saa lihan ja veren, inhimillisen luonnon. Jumala tulee historiaan tiettyyn aikaan ja tiettyyn paikkaan, niin että ihmiset kuulevat, näkevät ja kokevat Hänet. "Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset..." (Gal. 4:4,5).

Samoin Raamattu on Jumalan iankaikkinen Sana, mutta se on tullut ihmisen kielelle ja se on kirjana niiden "jälkeläinen", jotka ovat sen kirjoittaneet. Heidän kirjoitustyylinsä ja elinympäristönsä vaikutus näkyy siinä. Tämän ymmärtäminen johtaa meidän raamattunäkemyksemme oikealle pohjalle. Raamattunäkemyksessä voidaan sortua kahteen äärimmäisyyteen. Toisille Raamattu on vain historiallinen kirja, ilman jumalallisuutta. Toisille taas se on vain jumalallinen kirja ilman historiallisuutta. Raamatulla on nämä molemmat puolet.  

Raamatun synty

Raamatun jumalallisuus ei tarvitse tuekseen ihmeellisiä syntytarinoita, kuten kerrotaan Mormonin kirjasta tai Koraanista. Raamatun syntyä voidaan tutkia aivan historiallisena asiana. Raamatussa on 66 eri kirjaa, joista 39 on Vanhassa testamentissa ja 27 Uudessa testamentissa. Raamatun kirjat on kirjoitettu noin 1500 vuoden aikana ja nuorin niistä, Johanneksen Ilmestyskirja, on kirjoitettu 1. vuosisadalla jKr. Kirjoittajina on ainakin 40 eri henkilöä.

Raamatun kirjat eivät ole Raamatussa ikäjärjestyksessä. Vanhimpana kirjana pidetään Jobin kirjaa. Jos meillä olisi jostakin inhimillisen tietämisen alalta Raamattua vastaava 66 kirjaa käsittävä kirjasarja, jonka viimeisin osa olisi ilmestynyt vuonna 1988, olisi ensimmäinen ilmestynyt jo vuonna 488 jKr. Tällainen kirja olisi pitänyt uusia täydellisesti jo moneen kertaan. Mutta vaikka Raamatun viimeisimmänkin osan ilmestymisestä on jo kohta 2000 vuotta, on se edelleen muuttamattomana ajankohtainen ja merkittävä. Raamatussa olevaa kirjojen valikoimaa nimitetään kaanoniksi (kr. kaanon 3D mittapuu, ohjesääntö). VT:n osalta hyväksyttyjen kirjojen kokoelma on meillä sama kuin juutalaisten VT:ssa. UT:n osalta kaanon vahvistettiin 4. vuosisadalla.

On huomattava, että mikään kirkolliskokous ei valinnut UT:n hyväksyttyjen kirjojen kokoelmaa, vaan vain vahvisti sen kokoelman, joka kristillisen seurakunnan keskellä oli saavuttanut hyväksytyn aseman. Hyväksytyksi tulemiseen vaadittiin, että kirjoitus oli havaittu luotettavaksi ja että se oli apostolista alkuperää. Kun VT:n heprealaiset kirjoitukset käännettiin kreikaksi (Septuaginta) 2. vuosisadalla eKr., otettiin mukaan myös juutalaisen kaanonin ulkopuolisia kirjoja. Nämä tulivat myöhemmin mukaan myös latinalaiseen Vulgata -käännökseen liitteenä UT:n jälkeen. Kirjoja kutsutaan nimellä apogryfiset kirjat (kr. apokryfos 3D salattu). Näin ne tulivat mukaan roomalaiskatolisen kirkon käyttämään Raamattuun. Roomalaiskatolinen kirkko nimittää niitä mielellään deuterokanoonisiksi kirjoiksi.

Ortodoksisella kirkolla on lähellä roomalaiskatolisen kirkon kokoelmaa oleva Raamatun kirjojen kokoelma. Luterilaisessa kirkossa ja maamme vapaissa suunnissa apogryfisillä kirjoilla ei ole samaa asemaa kuin muilla Raamatun kirjoilla. Ne on meillä mukana joissakin suurissa kuvaraamatuissa. Ne ovat hyödyllisiä lukea, mutta Raamatun sanan arvovaltaa niillä ei ole.

 

Jumalan Sanan luotettavuus

Kaikkein yksinkertaisimmin Jumalan Sanan luotettavuus tulee esiin siinä, että Sana toimii käytännössä. Se toimii ja vaikuttaa juuri niin kuin se itse sanoo vaikuttavansa.

Kysymystä voisi havainnollistaa yksinkertaisella esimerkillä. Joku nälkäinen voisi kävellä hermostuneesti huoneessaan keittokirja kainalossa, vaatien toisia todistamaan, että kirja on luotettava. Hänen mielestään jonkun pitäisi todistaa, että siihen voi luottaa. Sen jälkeen hän vasta voisi valmistaa sen ohjeiden mukaan ruokaa. Kuitenkin keittokirjan reseptit itse todistavat omasta puolestaan, millainen se kirja on.

Samalla tavalla jotkut kyselevät Raamatun luotettavuutta. Jos joku voisi heille todistaa, että Raamattuun voisi luottaa, vasta sen jälkeen he olisivat valmiita kokeilemaan sen ohjeita.

Raamatun Sana on annettu uskottavaksi ja vastaanotettavaksi. Uskon kautta voidaan päästä kokemaan, kuinka Raamatun sana toimii käytännössä. Siinä on sen luotettavuus. "Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin" (1. Tim. 1:15).

Tämä Paavalin sana tuo esille Jumalan sanan tärkeimmän sisällön: evankeliumin Jeesuksesta. Samalla kun Paavali korostaa tämän Sanan varmuutta, hän esittää, että se on annettu vastaanotettavaksi. Siinä Sana toimii.

Kuitenkaan asiaa ei saa ymmärtää niin, että Raamattu on luotettava vain hengellisen sanomansa kannalta, mutta muissa asioissa se on täynnä virheellisyyksiä. Kun ymmärretään oikein edellä esitetty Raamatun jumalallisuus ja sen inhimillisyys, voidaan todeta, että Raamattu on kaikilta osiltaan luotettava.

Raamatun hengellisen sanoman kannalta sen historiallinen luotettavuus on hyvin tärkeä. Tämä asia on ollut esillä maassamme joitakin aikoja sitten käydyssä raamattukeskustelussa. Siinä olivat vastakkain liberaalinen raamattunäkemys ns. historiallis-kriittisen raamattunäkemyksen nimissä ja toisaalta konservatiivinen raamattunäkemys, jota jotkut ovat halunneet nimittää myös fundamentalistiseksi raamattunäkemykseksi.

Historiallis-kriittisen raamattunäkemyksen puhemiehenä tässä keskustelussa on ollut Helsingin Yliopiston teologisen tiedekunnan Uuden testamentin eksegetiikan (selitysopin) professori Heikki Räisänen, joka on viime ajat ollut tehtävästään virkavapaana ja toiminut Suomen Akatemian tutkijaprofessorina. Esitellessään esim. evankeliumien antamaa kuvaa Jeesuksesta prof. Räisänen on todennut, että monet Jeesuksen elämästä kerrotut tapahtumat eivät todennäköisesti ole historiallisia totuuksia. Hänen mukaansa Jeesuksen neitseestäsyntymistä, monia Hänen suorittamiaan ihmeitä, Hänen sovituskuolemaansa ja Hänen ylösnousemustaan ei voida pitää historiallisina tosiasioina. Näihin toteamuksiin hän vielä lisäsi, että onko sillä lopultakaan kristillisen sanoman kannalta mitään väliä. "Jäihän Jeesuksen aate elämään!"

Professori Räisänen on selittänyt, että näiden erilaisten raamattunäkemysten välillä on kysymys vain saman totuuden tulkintaerosta. Tähän on pakko sanoa, että kysymys on kahdesta eri asiasta. Jos mainitut Jeesuksen elämän vaiheet eivät ole historiallisia tosiasioita, putoaa pohja pois koko kristinuskon sanomalta. Tästä totesi käydyn keskustelun yhteydessä Åbo Akademin Uuden testamentin selitysopin professori Jukka Thurén: "Meidän lähtökohtamme olkoon kuitenkin 1 Kor. 15:11:´Olinpa siis minä tai olivatpa he: näin me saarnaamme, ja näin te olette uskoon tulleet.' Kuinka? ´Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan...' Kaikki ne, joiden kanssa Paavali oli yhteydessä, julistivat, että Jeesuksen kuolema oli tapahtunut meidän syntiemme tähden. Kun sitä sitten kirjoituksilla selitettiin, löytyi sovituksen ohella muitakin sanoja ja kuvia: lunastus, vanhurskauttaminen jne. Kaikki usko on alkanut tästä, sanoo Paavali. Kaikki sellainen kristillisyys, jolla ei tätä uskoa ole, ajattelee, että Jumalan Poika on kuollut syyttä suotta. Mielestäni silloin ei ole enää kristillinen usko kyseessä."

Kristillinen usko ja elämä tarvitsevat tosiasioiden pohjan. Raamattu itse esittää siinä esitetyt asiat tosina. Aloittaessaan kuvauksensa Jeesuksen elämästä Luukas mainitsee: "Koska monet ovat ryhtyneet tekemään kertomusta meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista, sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita, niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessä sinulle, korkea-arvoinen Teofilus, että oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu" (Luuk. 1:1-4). Jos esim. Jeesus ei olisi historiallisesti kuollut ristillä, mitä järkeä olisi evankeliumin saarnassa. Jos Jeesus ei olisi historiallisesti noussut kuolleista, mitä järkeä olisi nyt rukoilla Jeesusta. Koko kristinuskosta tulisi täysin järjetöntä kuvittelua ja uskottelua. Todellinen ja toimiva usko edellyttää sanoman pohjaksi historialliset tosiasiat. "Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille julistin, jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte ja jonka kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni semmoisena. kuin minä sen teille julistin, ellette turhaan ole uskoneet. Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut, että (1) Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan, ja että hänet haudattiin ja että (2) hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan" (1. Kor. 15:1-4).

Raamattu on Jumalan ilmoitus niistä asioista, joista Hän on katsonut tarpeelliseksi ilmoittaa oman tahtonsa. Raamatun yksityiskohdat ja osat saavat merkityksensä sen kokonaisuudesta käsin. Raamatun pääsanoma, sen suuri totuus, on sanoma Jeesuksesta Kristuksesta Vapahtajana. Jeesuksen oman todistuksen mukaan myös Vanha testamentti puhuu Hänestä, Luuk. 24:25-27. Jumalan ja historian suuret ja koko ihmiskunnalle ratkaisevan tärkeät totuudet ovat: 1) Jeesus on kuollut meidän syntiemme sovitukseksi, 2) Jeesus on noussut kuolleista ja elää nyt. "Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme" (Room. 8:34).

 

Raamattua pitää tutkia

Raamattu on annettu meille luettavaksi ja tutkittavaksi. Sen ilmoitus ei hyödytä meitä, ellemme tiedä sen sisältöä. Jumala voi puhua meille sitä mukaan kuin me haluamme kuulla ja tutkia Hänen sanaansa.

Seurakunta syntyy, kasvaa, toimii ja toteuttaa Jumalan sille antamaa suunnitelmaa Sanan avulla. Sanasta irtautuva seurakunta kasvaa väärin ja suistuu pois Jumalan suunnitelmasta. Sana on elävä Sana. Sen kautta vaikuttaa Jumalan eläväksi tekevä Henki, Pyhä Henki.

1) Seurakunta perustuu Kristukseen Sanan kautta (Ef. 2: 19-22).

2) Seurakunta toimii ja kasvaa Sanan kautta (Ef. 4 : 11-16). 

3) Siksi Sanan ilmoitus on tunnettava (Joh. 13:17, Room. 11:25, 1. Kor. 14:20).

4) Sana on annettu tavalliselle uskovalle, ei vain teologeille (1. Joh. 2:12,13).

Mitä Sana vaikuttaa meissä?

1) tekee väkeväksi (1. Joh. 2:14),

2) antaa varmuuden iankaikkisesta elämästä (1. Joh. 5: 13),

3) antaa luottamusta ja voimaa rukoukseen (1. Joh. 5: 14, 15),

4) puhdistaa (Joh. 15:2,3; 17:17, Ps. 119:9),

5) antaa ilon (Joh. 15:11,

6) antaa rauhan Joh. 16:33, Kol. 3:15,16,

7) auttaa tekemään oikeita valintoja Ps. 119:104,105, Luuk. 11:28,

8) antaa valmiuden todistaa uskosta 1 Piet. 3:14-16 (Kun Sana on saanut vaikuttaa kaikkea edellä mainittua, meiltä varmasti kysytään syytä siihen.),

9) auttaa menestymään elämässä Joos. 1:8, Ps. 1:1-3 (Tätä menestystä ei saa mitata katoavilla materialistisilla mitoilla, kuten raha, omaisuus, vaikutusvalta, ruumiin terveys jne.),

10) kehottaa viemään tätä Sanaa eteenpäin 5 Moos. 4:9,14, Esra 7:10, Matt. 4:23; 9:35; 10:7,8; 28:19,20.

Siksi Sanaan on paneuduttava. Sitä on pidettävä tarjolla ja sitä on opiskeltava. Muutoin tapahtuu se, mistä varoitetaan Hebr. 5:11-14.

Raamatun tutkimisessa on muistettava, että Sanaa ei saa pirstoa liian pieniksi paloiksi. On luettava kokonaisuuksia. Irralliset raamatunlauseet ovat harhaoppien synnyttäjiä. Kukin raamatunjae saa merkityksensä vasta tekstiyhteydestään. On syytä muistaa, että Raamatun teksti on jaettu lukuihin ja jakeisiin varsin myöhään. Täydellinen jae- ja lukujako tuli vasta 1500-luvulla. Ei pidä olla jakeiden orja!

Räikein esimerkki Raamatun lukemistavasta on ns. mannalaput tai peukalopaikat. Jos Raamatusta etsitään Jumalan ilmoitusta peukalopaikkojen avulla, on se alennettu ennustelukirjaksi.

Raamattua luettaessa on muistettava, että sen kautta Jumala puhuu meille. Sanan tutkimisen kautta Jumala puhuu juuri minulle henkilökohtaisesti. Se on Jumalan varsinainen puhumisen kanava. "Sitten kuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta", Hebr. 1:1.

Raamattua tutkittaessa on käytettävä hyviä apuvälineitä. Sellaisia ovat hakusanastot, sanakirjat, kartastot ja tekstin selitykset. Hyvistä apuvälineistä mainittakoon: Iso Raamatun tietosanakirja, Raamatun lukijan käsikirja, Novum, Raamatun lukijan kartasto.

 

Raamatun Sana toimii omassa tehtävässään

Koska Jumalan ilmoitus on annettu vastaanotettavaksi ja uskottavaksi, se pääsee vaikuttamaan vasta, kun se on uskolla otettu vastaan. Pelkkä Raamatun tutkiminen ei riitä.

Raamatusta on otettava vastaan sen sanoma. Jeesus moitti aikansa kirjanoppineita: "Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta; ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän", Joh. 5:39,40.

Jumalan Sana toimii elämän antajana ja todellisen pelastajan ja syntien anteeksiantajan välittäjänä. Siinä se osoittaa varmuutensa ja jumalallisuutensa.

Saksalainen tri Gerhard Bergmann suuntaa suorat sanat liberalistisen teologian edustajille: "Te olette suuria repimisessä. Te lyötte mäsäksi pelastushistorian, särjette ihmeet, tyhjennätte taivaan asukkaistaan ja kuivetatte kokoon raamatullisen Kristuksen. Raunioita raunioiden päällä. Mutta missä te rakennatte? Missä löytyy jäljistänne aitoa hengellistä elämää? Teidän oman hedelmättömyytenne pitäisi saada teidät epäröimään, ellei Raamatulle uskollisten seurakuntien ehdoton 'ei' sitä vielä tee. Teillä on vain akateemisille luentosaleille ja hienon esitelmäsalin sileälle parketille sopiva teologia, missä voi suorittaa älyllisiä akrobaattitemppuja syrjässä elävästä elämästä. Mutta teologianne epäonnistuu sairashuoneessa ja leikkaussalissa, epäonnistuu kasvatuksessa ja nuorison kamppailussa. Siellä tarvitsemme typistämätöntä Jeesusta Kristusta, emme raajarikkoa."

Jumalan elävä Sana, uskolla vastaanotettuna sellaisena kuin se on kirjoitettu, toimii arkielämän keskellä. Se välittää typistämättömän Kristuksen. Me voimme luottaa siihen ja rakentaa elämämme sen varaan.

Professori Jukka Thurén on sanonut: "Tiede kun on, eksegetiikka yrittää tulla toimeen ilman yliluonnollisia asioita ja selittää mahdollisimman paljon edellyttämättä Jumalan poikkeuksellista asioihin puuttumista. Kirkko taas ei voi teeskennellä epäuskoa, vaan sen on pakko tunnustaa esimerkiksi se, että Isä herätti Poikansa kuolleista, ja että ylösnoussut Jeesus ilmestyi Saulille.

Eksegetiikalla on oma palvelustehtävänsä Jumalan sanaa tutkittaessa, mutta se ei voi koskaan todistaa eikä kiistää sitä, että Raamattu on Jumalan sana. Eri lähtökohtien takana häämöttää uskon silmille yhteinen: Jumala on laskenut kaiken - myös ne kirjat, joista Raamattu koostuu ihmisten valtaan, mutta itselleen hän on pidättänyt oikeuden herättää uskoon tai paaduttaa ne, jotka hänen kirjaansa tutkivat."

Jos emme halua totella Jumalan sanaa, se koituu meille paatumukseksi. Kun otamme sen vastaan, Jumala sen kautta herättää meidät, synnissä kuolleet, elämään uutta, yltäkylläistä elämää. "Armosta te olette pelastetut uskon kautta - ette itsenne kautta: se on Jumalan lahja", Ef. 2:8.

Suositeltavaa luettavaa: R.C. Sproul: Tunne Raamattusi, RV

 
 
 

Lue myös seuraavat Raamatun kohdat:

Jeremia 1:12

Herbr.  4:12-13

Joh. 1:14


Raamattulinkkejä:

e-Sword on erittäin hyvä Raamattu-ohjelma, jossa on paljon eri käännöksiä ja erilaisia mahdollisuuksia vertailla tekstejä  ja tehdä muistiinpanoja. Lataa omalle koneellesi ja kokeile. (Sisältää myös 1933/1938 suomalaisen Raamatun).

 

Koivuniemen Raamattuhaku: voit hakea Raamatun paikkoja eri hakusanoilla; toimiii netissä.

 

Ristin kilta on lukenut Raamatun suomeksi. Mene tästä heidän Raamattuhakemistoonsa.

 

On olemassa useita Raamatunkäännöksiä. Tavallisimmat Suomessa käytetyt ovat:
  • Raamattu kansalle 2012
  • Uusi Raamattu 1992
  • Pyhä Raamattu 1933/1938

Niiden käännökset poikkeavat hiukan toisistaan: tämä johtuu käytetystä käännösperiaattesta. Tavallisimmat käännösperiaatteet ovat:

  • sanatarkka (formaali ekvivalenssi) - 1933/1938 -käännös
  • dynaaminen (dynaaminen ekvivalenssi)  - Uusi Raamattu 1992
  • idiomaattinen
  • parafraasi

Raamattu ilmestyi suomen kielellä ensimmäisen kerran vuonna 1642. Vuosina 1933 ja 1938 ilmestyi Vanha Kirkkoraamattu ja vuonna 1992 Uusi Kirkkoraamattu. 2012 ilmestyi uusi suomenkielinen käännös: Raamattu Kansalle.