13.12.2011   |  Aloitussivu  |  Viikko-ohjelma  |  Mihin uskomme?  |  Ajankohtaista   |  Kuvagalleria   |  Saarnoja   |   Yhteystiedot 

 

 

 

"Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa."

-  Luukas  2:11

 

Muita kirjoituksia:

 

 

 

 


 

 

Palaa aloitussivulle


Ajankohtaista

Joulu - syntymän juhla

 

Pääsiäisen ilosta seuraa joulurauha

 

Joulua vietetään kaikkialla kristikunnassa Jeesuksen syntymän juhlana. Raamatun todistuksen - ja jokaisen rehellisen ihmisen todistuksen - mukaan "kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla" (Room. 3:23). Synnin seurauksena ensimmäiset ihmiset kartoitettiin paratiisista ja alkoi ihmisen vaellus synnin, sairauden, pahuuden maailmassa. 

 

Jumalalla oli kuitenkin jo heti syntiinlankeemuksen jälkeen suunnitelma pelastaa langennut ihminen. Jumala ilmoitti paratiisissa, että hän panee vainon käärmeen ja vaimon välille - vieläpä "vaimon siemen on polkeva rikki sinun pääsi".  Tämä oli ensimmäinen Messiasennustus.

 

Vanhassa Testamentissa on lukuisia vastaavia ennustuksia ja täsmennyksiä tulevasta Messiaasta. Jesaja ilmoittaa n. 750 vuotta ennen Jeesuksen syntymää: "Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus. Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas." Valo on eräs Messias-epiteetti (Messiaan nimitys).

 

Profeetta Miika kirjoittaa: "Mutta sinä Betlehem Efrata, joka olet vähäinen olemaan Juudan sukujen joukossa, sinusta minulle tulee se, joka on oleva hallitsija Israelissa, jonka alkuperä on muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista" (Miika 5:1). Näin selvästi Miika ilmoittaa Messiaan syntymäpaikan.

 

Messiaan odotus oli elävää ja vahvaa Jeesuksen omana aikana. Tätä todistaa mm. Jeesuksen ja Samarialaisen naisen keskustelu:

 

- (Joh 4:25,26) Nainen sanoi hänelle: "Minä tiedän, että Messias on tuleva, hän, jota sanotaan Kristukseksi; kun hän tulee, ilmoittaa hän meille kaikki." Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen se, minä, joka puhun sinun kanssasi."

 

 

Adventti

 

Adventtiaika valmistaa joulun tuloon. Adventti sana tulee latinasta ('adventus Domini'). Adventtia edeltää tuomiosunnuntai. Tuomiosunnuntai muistuttaa ihmisen syntisestä tilasta - adventti vie odottamaan Vapahtajaa. Oman tilan arvioimiseen liittyy myös vanha kristillinen perinne paastota ensimmäisestä adventista aina jouluun asti.

 

Adventtiaikana on perinteisesti laulettu Hoosianna –virsi. Tässä on yhtymäkohta Jeesuksen saapumiseen Jerusalemiin: tällöin hänen seurassa olleet opetuslapset ja kansa lauloivat Raamatun matkapsalmeja. "Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen!". Koko juutalainen kansa odotti Messiasta; tosin hänen odotettiin vapauttavan juutalaiset lähinnä roomalaisten vallasta. Oli kuitenkin joukko hurskaita, jotka parannusta tehden tutkivat kirjoituksia. Näitä olivat mm. Kuolleen Meren läheisyydessä luostareja rakentaneet ja siellä asuneet essealaiset.

 

Meille tämän ajan ihmisille adventin sanoma on edelleen haastava. Miten kykenemme erottautumaan tämän ajan kiireestä ja keskittymään Herran odottamiseen? Odottaminen on oleellinen osa uskoa - miten kukaan odottaa sellaista mihin ei usko.

 

 

Joulupäivä

 

Suomessa joulun vietto alkaa jouluaaton viettämisellä. Tälle ei ole varsinaisesti vastinetta Raamatussa. Joulupäivänä kokoonnutaan perinteisesti aamulla jumalanpalvelukseen Ilosanoman äärelle.

 

Ilosanoman ydin on Jumalan lupauksen täyttyminen.

- "Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhanruhtinas" (Jesaja 9:5).

 

 

Tapaninpäivä - 26.12.

 

Tapaninpäivää eli toista joulupäivää vietetään marttyyrien muistopäivänä. On tavattoman kaunista, että joulun ilon yhteyteen kristillinen perinne liittää ne, jotka saavat kärsiä uskonsa tähden. Ensimmäinen marttyyri oli Stefanus (Apostolien teot 7). Joulun ilo syntyneestä Vapahtajasta on vaihtunut uskonsa vuoksi kärsivien ahdistukseen.

 

Kreikan sana 'martus' (< 'marttyyri') merkitsee todistajaa: "Te tulette olemaan minun todistajani" (Apt 1:8).

 

Jeesuksen syntymään liittyy myös kärsimys ja menetys. Herodes vainosi vastasyntynyttä juutalaisten kuningasta ja tapatti Betlehemissä kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat lapset. Tässäkin toteutui vanha Jeremian saama profetia.

 

 

Uudenvuoden päivä

 

Kaikki juutalaiset poikalapset ympärileikattiin kahdeksan päivän ikäisinä. Uuden vuoden päivä ajoittuu tähän Jeesus lapsen ympärileikkauksen hetkeen. 

 

Maria ja Joosef toivat Jeesus lapsen temppeliin. Täällä oli kaksi merkittävää henkilöä odottamassa: Simeon ja Hanna. Pyhä Henki oli ilmoittanut Simeonille, ettei hän ollut näkevä kuolemaa ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Kun Jeesusta tuotiin pyhäkköön, niin Pyhä Henki ilmoitti Simeonille, että tässä on Voideltu.  Simeon otti lapsen syliinsä ja kiitti Jumalaa.

 

Hanna puolestaan palveli temppelissä Herraa paastoilla rukouksilla. Hänkin tuli Jeesus lapsen luo ja puhui lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta.

            

 

Loppiainen

 

Itämaan tietäjillä on merkittävä osuus joulun tapahtumissa. He kytkeytyvät joulunajan tähti-ilmiöön ja antavat siten myös historiallisen ajoituksen Jeesuksen syntymälle. He myös toteuttavat profetiaa siitä, että maan kuninkaat tuovat lahjoja Messiaalle. Kreikan sana tietäjä on 'magos'.

 

Tietäjien lahjat olivat kultaa. suitsuketta ja mirhaa. Näillä kaikilla on symbolinen merkitys Messiaan syntymässä.

 

Ilmeisesti lahjoilla oli myös hyvinkin käytännöllinen merkitys, kun nuori perhe joutui pakenemaan Juudeasta Egyptiin. Siellä aarteet olivat tarpeen jokapäiväisen elatuksen hankkimisessa.

 

 

 

______________________________________________________________________

  

 

P.S. Wikipedia kirjoittaa joulun ajoittamisesta seuraavaa:

 

"Jeesuksen syntymäjuhlan ajoittaminen jouluun

Joulun päivämäärä on sivutuote Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen päivämäärien määrittämisestä kristinuskossa.

Kristinuskon ensimmäisinä vuosikymmeninä Jeesuksen katsottiin kuolleen juutalaisen kuukalenterin Nisan-kuukauden 14. päivänä. Kun Jerusalemin temppeli tuhottiin vuonna 70, irtautui kristinusko lopullisesti kokonaan juutalaisuudesta, eikä kuukalenterin ylimääräisiä päiviä kontrolloivaa juutalaista Sanhedrin-neuvostoa enää ollut. Latinaa puhuvat kristityt yrittivät siirtää merkkipäivän juliaaniseen kalenteriin ja vuoteen 220 mennessä yleiseksi käsitykseksi oli vakiintunut 25. maaliskuuta.

Kreikkaa puhuvat kristityt puolestaan säilyttivät merkkipäivänä 14. päivän ja valitsivat kuukaudeksi kreikkalaisen aurinkokalenterin Artemision-kuukauden, koska juutalaisen Nisanin tapaan se sisälsi kevätpäiväntasauksen. Kun 300-luvulla  juliaaninen kalenteri syrjäytti kreikkalaisen myös kreikankielisessä maailmassa, Artemisionin 14. päivästä tuli 6. huhtikuuta.

Ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla kristityt sovelsivat Jeesukseen samaa periaatetta kuin juutalaisiin profeettoihin: hänen katsottiin kuolleen joko sikiämis- tai syntymäpäivänään. Kahden mahdollisen kuolinpäivän ( 25. maaliskuuta ja 6. huhtikuuta) ) vuoksi Jeesuksen syntymäpäivälle oli siis seuraavat neljä eri vaihtoehtoa, kun sikiämisen ja syntymisen välillä katsottiin olleen tasan yhdeksän kuukautta:

  • 25. maaliskuuta – latinalaisen käsityksen mukaan, jos Jeesus kuoli syntymäpäivänään
  • 25. joulukuuta – latinalaisen käsityksen mukaan, jos Jeesus kuoli sikiämisensä vuosipäivänä
  • 6. huhtikuuta – kreikkalaisen käsityksen mukaan, jos Jeesus kuoli syntymäpäivänään
  • 6. tammikuuta – kreikkalaisen käsityksen mukaan, jos Jeesus kuoli sikiämisensä vuosipäivänä

Yleisimmäksi kristittyjen käsitykseksi muodostui vuoteen 220 mennessä, että Jeesuksen kuolinpäivä oli hänen sikiämisensä vuosipäivä ja näin ollen hänen syntymäpäiväkseen oli pääteltävissä latinalaisen käsityksen mukaan 25. joulukuuta ja kreikkalaisen käsityksen mukaan 6. tammikuuta. Idän kristityt omaksuivat latinalaisten kristittyjen käsityksen 300- ja 400-luvuilla – lukuun ottamatta armenialaisia kristittyjä, jotka nykyäänkin juhlivat Jeesuksen syntymää 6. tammikuuta. Silti 6. tammikuuta, joka omaksuttiin idästä länteen loppiaisen päivämääräksi, on nykyäänkin itäisille kristityille joulua suurempi juhla idän tietäjien saapumisen ja myös Jeesuksen kasteen vuosipäivänä.

Kiista päivämäärien 25. joulukuuta ja 6. tammikuuta välillä ratkesi latinalaisissa maissa 350-luvulla, jolloin paavi Julius I kehotti kristittyjä juhlimaan 25.12. Jeesusta keisari Aurelianuksen julistamana "voittamattomana aurinkona". "

 

 

 
 
Tie Betlehemiin:

Sisänäkymä Betlehemin syntymäkirkosta:

Syntymäpaikka (tradition mukaan):

Betlehem on aivan lähellä Jerusalemia:

Stefanus marttyyri:

 

Nadim Sawalha (Melchior), vasemmalla, Stefan Kalipha (Gaspar) ja Eriq Ebouaney (Balthasar), oikealla, esittävät Itämaan tietäjiä 'The Nativity Story' -elokuvassa: